Kotiseutumuseo

YPÄJÄN KOTISEUTUMUSEO

Lukkarin tupa

Kuvassa Lukkarintupa

Sunnuntaina 8.1. kello 12 alkaen kotiseutumuseolla papusoppaa ja kahvia.  Avataan yhdessä Suomi100-tapahtumat myös Ypäjällä! Tervetuloa!

 

Museon aukioloajat

Ypäjän kotiseutumuseo on avoinna kesäisin Ypäjän Musiikkiteatterin esitys-
päivinä, jolloin museo avataan tuntia ennen esitystä. Vuonna 2017 aukiolopäivät ovat

14.6.-8.7.  (ei juhannuksena 24.-26.6.)

sekä Pertun päivien aikaan 18.-20.8.

Museo on avoinna sopimuksesta ryhmille.

Tiedustelut: Ypäjän kulttuuritoimi, puh. (02) 7626 5268 tai 050 5626301

 

 

Museon vaiheita

Ypäjän kunnan kotiseutumuseo sijaitsee Ypäjän Perttulan kylässä noin 1 km
Ypäjän keskustasta Ypäjänkylän suuntaan. Kotiseutumuseon alueelle on vuosien
kuluessa siirretty rakennuksia eri puolilta Ypäjää. Ainoastaan ns. Pappilan vanha
paririihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Ensimmäinen rakennus, niin sanottu
lukkarin puustelli, siirrettiin alueelle jo vuonna 1941. Varsinainen museotoiminta
alueella käynnistyi kuitenkin vasta vuonna 1966.

Lukkarintupa

Lukkarinpuustelliksi tai pitäjäntuvaksi kutsuttu rakennus sijaitsi alun perin
Perttulan (Ypäjän) seurakunnan vuonna 1798 rakennetun puukirkon vieressä.
Lukkarintuvan viimeiset varsinaiset asukkaat olivat lukkari Claes Löfroos ja
hänen vaimonsa Amalia Löfroos. Lukkari Löfroos oli hyvin värikäs ja moni-
taitoinen henkilö. Hän osallistui lukkarin toimensa ohella myös yhteiskunnal-
lisiin luottamustoimiin. Kanttorilassa pidettiin Perttulan pitäjän- ja kunnan-
kokouksia sekä kirkollisia kokouksia. Siellä suoritettiin myös ruumiinavauksia
piirilääkärin toimesta. Löfroos oli tunnettu myös parantamistaidoistaan. Hän
lastoitti mm. kansallisen suurmiehemme Elias Lönnrotin poikki menneen jalan
Perttulan Nokkalan kestikievarissa. Lönnrot oli tuolloin vuonna 1870 matkalla
Loimaalle.

Lukkarin puustelli on pieni; asuinosan mitat ovat 6,6 X 8,7 m. Rakennuksessa
on kaksi huonetta; pieni kamari ja hieman suurempi tupa. Lukkarin tuvassa
vanhaa pitäjäntuvan aikaista kalustoa ovat seinänvieripenkki, permanto-
kaappi
ja ikkunan vieressä oleva pöytä. Tuvan vasemmassa peränurkassa
on erittäin komea avotakkamuuri. Muurin vieressä on permantokaappi.
Avotakkamuurin vasemmalla puolella on lautashyllykkö monine puulauta-
sineen ja kehloineen. Tuvan vasemmassa nurkassa on kahden maattava
tolppasänky. Sängyssä on tavanmukaiset vuodevaatteet kuten olkimatrassi,
rokkaraanu, pitkätyyny, valkoinen raiti ja sarssitäkki. Tuvan erikoisuus on
oikeanpuoleisella sivuseinällä oleva kuntakokouskuulutus.Lukkarin tuvan
yhteydessä on myös pieni kamari, joka on alun perin ollut lukkarin asunto.
Kamarissa on pystymuuri, joka oli paikkakunnalla tuohon aikaan tyypillinen.
Muuta kalustoa on mm. sohvasänky vuodevaatteineen, vierassänky, lukkari
Löfroosin tekemä nakkilalaismallinen keinutuoli ja raamattuteline. Heti oven
oikealla puolella sisään tultaessa on Löfroosin perheen vaatearkku. Tämän arkun
päällä istuivat pitäjänkokousten aikana ruotuvaivaiset sekä pitäjänkokoukselta
avustusta anoneet köyhät ihmiset.

Vuonna 1991 valmistettiin lukkaria ja hänen vaimoaan esittävät luonnollisen
kokoiset nuket elävöittämään lukkarinkamarin sisustusta.

Riihi

Museoalueen suurin rakennus on ns. pappilan paririihi. Vuonna 1896 rakennettu
riihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Riihi on suurikokoinen. Sen pituus on
25,2 m ja leveys 14,5 m. Tämä riihi ei edusta Ypäjän maataloissa tavallista
riihityyppiä. Rakennuksen molemmissa päissä on riihihuone. Kyseessä on toisin
sanoen ns. paririihi. Riihien välissä on luuva, luha eli puintihuone, edessä lakka
eli katos sekä takana pahnalato. Paririihessä voitiin puida nopeasti suuriakin määriä
viljaa.

Ypäjän kotiseutumuseon riihen erikoisuutena on se, että viljankuivaushuoneiden
lämmitys tapahtuu rakennuksen ulkopuolelta. Kiukaat on sijoitettu riihen pääty-
seinän viereen. Molemmissa päädyissä on puinen koppi, jonka kautta pääsee
lämmittämään kiuasta.

Toiseen riihihuoneeseen on rakennettu 1920-luvulla viljan kuivauslava. Tuohon
aikaan vilja puitiin jo puimakoneella ja jyvät kuivattiin puinnin jälkeen tämän lavan päällä.

Kun riihessä puitiin käsivoimin, oli käytössä seuraavanlainen työvälineistö: Rukiin-
tappohäkki, jossa kaksi paria voi puida samanaikaisesti; lisäksi oli 4 kpl kepakoita,
lyhytvartiset riihiharavat, pitkät riihiluudat, riihivälpät ja jyvälapiot sekä 4 paria varstoja.

Aitta

Museoalueella oleva aitta sijaitsi alun perin pappilan maalla. Aitta on rakennettu
1700-luvulla vilja-aitaksi. Museoalueelle aitta siirrettiin vuonna 1964. Aitta on
kaksikerroksinen hirsirakennus. Kooltaan se on 4 x 4 m. Aitta on rakennettu
lyhytnurkkaisen salvoskehikon päälle. Aitassa on pärekate. Rakennus on Ypäjän
alueella tyypillisesti ylöspäin levenevä. Ylöspäin levenevät seinät ovat olleet paremmin
suojattuna huonoja säitä vastaan. Tämä aitta on tyypiltään ns. etukattoinen aitta.
Etukatoksellista aittaa tavataan eniten Lounais-Suomessa ja se onkin tämän alueen
yleisin vilja-aittatyyppi.

Tuulimylly

Museon tuulimylly sijaitsi alun perin Ypäjänkylän Vanha-Seppälän tilan pellolla. Tuuli-
myllyn on rakentanut Frans Vanha-Seppälä. Se on rakennettu viimeistään 1870-luvulla,
mahdollisesti jo 1850-luvulla. Vanha-Seppälän perikunta lahjoitti tuulimyllyn kunnalle
käytettäväksi museotarkoituksiin. Se siirrettiin kunnan toimesta vuonna 1957 Perttulan
Honkalan mäelle, museoalueelta kirkolle vievän tien varteen. Kun museoaluetta haluttiin
kotiseutu- ja matkailulautakunnan toimesta laajentaa ja kehittää, haluttiin sinne lisää
rakennuksia lukkarin tuvan ja riihen lisäksi. Tuulimylly siirrettiin Honkalan mäeltä
museoalueelle vuonna 1964.

Museon tuulimylly on tyypiltään ns. harakkamylly. Siinä on hirsistä salvottu 5 x 5 metrin
kokoinen alaosa, jossa myllynkivet sijaitsevat. Mylly on täydessä käyttökunnossa.

Savusauna

Kotiseutu- ja matkailulautakunta piti tärkeänä saada museoalueelle ainakin aitan ja savu-
saunan. Savusauna museoalueelle saatiin Ypäjän Mannisten kylän Lehtimäen talosta.
Maire ja Yrjö Kannisto lahjoittivat 17.3.1965 allekirjoitetulla lahjakirjalla saunarakennuksen
Ypäjän kunnalle. Museoalueelle siirretty sauna on hirsirunkoinen savusauna, joka on
rakennettu 1880- tai 1890-luvulla. Saunarakennus on kooltaan 3 x 5 metriä. Siinä on
hirrestä tehty löylyhuone ja laudasta rakennettu porstua. Savusaunan siirto museo-
alueelle on toteutettu siten, että sauna on täydessä kylpykunnossa.

Laurilan torppa


Laurilan torppa

Museoalueelle etsittiin torppaa tai vastaavaa asuinrakennusta usean vuoden ajan.
Vuonna 1977 löytyi lopulta kaksikin sopivan tuntuista rakennusta; Säterin torppa
ja ns. Levomäen torppa, jota myöhemmin alettiin kutsua Laurilan torpaksi.

Matti ja Pentti Levomäki olivat halukkaita lahjoittamaan ns. Levomäen torpan
kotiseutumuseoalueelle siirrettäväksi. Museovirasto myönsi avustusta rakennuksen
siirrolle ja se siirrettiin vuonna 1978 museoalueelle.

Tämä museoalueelle siirretty rakennus tunnettiin nimellä ”Ville Heikkilä”, sen
omistaneen Heikkilän perheen mukaan.

Museoalueelle siirrettäessä rakennukselle vakiintui nimitys ”Levomäen torppa”.
Laurilan torppa –nimitystä alettiin käyttää myöhemmin, rakennushan oli sijainnut
Laurilan tilan maalla Ypäjänkylän Katinhännässä. Museoalueelle siirretty asuin-
rakennus koostuu kahdesta eriaikaisesta tuvasta. Tutkimusten mukaan entinen
savutupa on peräisin 1700-luvun lopusta. Tähän savutupaan on 1800-luvun loppu-
puolella liitetty pieni tupa, jonka salvoskehikot ovat savutupaa kapeammat.

Museon torpparakennus kuvastaa ypäjäläisen asuinrakennuksen kehittymistä
savutuvasta uloslämpiäväksi asumukseksi. Tämä oli museolle siirtämisen
aikoihin tiettävästi vanhin Ypäjällä säilynyt tämän tyyppinen asumus.

YPÄJÄN KOTISEUTUMUSEO

Lukkarin tupa

Kuvassa Lukkarintupa

Sunnuntaina 8.1. kello 12 alkaen kotiseutumuseolla papusoppaa ja kahvia.  Avataan yhdessä Suomi100-tapahtumat myös Ypäjällä! Tervetuloa!

 

Museon aukioloajat

Ypäjän kotiseutumuseo on avoinna kesäisin Ypäjän Musiikkiteatterin esitys-
päivinä, jolloin museo avataan tuntia ennen esitystä. Vuonna 2017 aukiolopäivät ovat

14.6.-8.7.  (ei juhannuksena 24.-26.6.)

sekä Pertun päivien aikaan 18.-20.8.

Museo on avoinna sopimuksesta ryhmille.

Tiedustelut: Ypäjän kulttuuritoimi, puh. (02) 7626 5268 tai 050 5626301

 

 

Museon vaiheita

Ypäjän kunnan kotiseutumuseo sijaitsee Ypäjän Perttulan kylässä noin 1 km
Ypäjän keskustasta Ypäjänkylän suuntaan. Kotiseutumuseon alueelle on vuosien
kuluessa siirretty rakennuksia eri puolilta Ypäjää. Ainoastaan ns. Pappilan vanha
paririihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Ensimmäinen rakennus, niin sanottu
lukkarin puustelli, siirrettiin alueelle jo vuonna 1941. Varsinainen museotoiminta
alueella käynnistyi kuitenkin vasta vuonna 1966.

Lukkarintupa

Lukkarinpuustelliksi tai pitäjäntuvaksi kutsuttu rakennus sijaitsi alun perin
Perttulan (Ypäjän) seurakunnan vuonna 1798 rakennetun puukirkon vieressä.
Lukkarintuvan viimeiset varsinaiset asukkaat olivat lukkari Claes Löfroos ja
hänen vaimonsa Amalia Löfroos. Lukkari Löfroos oli hyvin värikäs ja moni-
taitoinen henkilö. Hän osallistui lukkarin toimensa ohella myös yhteiskunnal-
lisiin luottamustoimiin. Kanttorilassa pidettiin Perttulan pitäjän- ja kunnan-
kokouksia sekä kirkollisia kokouksia. Siellä suoritettiin myös ruumiinavauksia
piirilääkärin toimesta. Löfroos oli tunnettu myös parantamistaidoistaan. Hän
lastoitti mm. kansallisen suurmiehemme Elias Lönnrotin poikki menneen jalan
Perttulan Nokkalan kestikievarissa. Lönnrot oli tuolloin vuonna 1870 matkalla
Loimaalle.

Lukkarin puustelli on pieni; asuinosan mitat ovat 6,6 X 8,7 m. Rakennuksessa
on kaksi huonetta; pieni kamari ja hieman suurempi tupa. Lukkarin tuvassa
vanhaa pitäjäntuvan aikaista kalustoa ovat seinänvieripenkki, permanto-
kaappi
ja ikkunan vieressä oleva pöytä. Tuvan vasemmassa peränurkassa
on erittäin komea avotakkamuuri. Muurin vieressä on permantokaappi.
Avotakkamuurin vasemmalla puolella on lautashyllykkö monine puulauta-
sineen ja kehloineen. Tuvan vasemmassa nurkassa on kahden maattava
tolppasänky. Sängyssä on tavanmukaiset vuodevaatteet kuten olkimatrassi,
rokkaraanu, pitkätyyny, valkoinen raiti ja sarssitäkki. Tuvan erikoisuus on
oikeanpuoleisella sivuseinällä oleva kuntakokouskuulutus.Lukkarin tuvan
yhteydessä on myös pieni kamari, joka on alun perin ollut lukkarin asunto.
Kamarissa on pystymuuri, joka oli paikkakunnalla tuohon aikaan tyypillinen.
Muuta kalustoa on mm. sohvasänky vuodevaatteineen, vierassänky, lukkari
Löfroosin tekemä nakkilalaismallinen keinutuoli ja raamattuteline. Heti oven
oikealla puolella sisään tultaessa on Löfroosin perheen vaatearkku. Tämän arkun
päällä istuivat pitäjänkokousten aikana ruotuvaivaiset sekä pitäjänkokoukselta
avustusta anoneet köyhät ihmiset.

Vuonna 1991 valmistettiin lukkaria ja hänen vaimoaan esittävät luonnollisen
kokoiset nuket elävöittämään lukkarinkamarin sisustusta.

Riihi

Museoalueen suurin rakennus on ns. pappilan paririihi. Vuonna 1896 rakennettu
riihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Riihi on suurikokoinen. Sen pituus on
25,2 m ja leveys 14,5 m. Tämä riihi ei edusta Ypäjän maataloissa tavallista
riihityyppiä. Rakennuksen molemmissa päissä on riihihuone. Kyseessä on toisin
sanoen ns. paririihi. Riihien välissä on luuva, luha eli puintihuone, edessä lakka
eli katos sekä takana pahnalato. Paririihessä voitiin puida nopeasti suuriakin määriä
viljaa.

Ypäjän kotiseutumuseon riihen erikoisuutena on se, että viljankuivaushuoneiden
lämmitys tapahtuu rakennuksen ulkopuolelta. Kiukaat on sijoitettu riihen pääty-
seinän viereen. Molemmissa päädyissä on puinen koppi, jonka kautta pääsee
lämmittämään kiuasta.

Toiseen riihihuoneeseen on rakennettu 1920-luvulla viljan kuivauslava. Tuohon
aikaan vilja puitiin jo puimakoneella ja jyvät kuivattiin puinnin jälkeen tämän lavan päällä.

Kun riihessä puitiin käsivoimin, oli käytössä seuraavanlainen työvälineistö: Rukiin-
tappohäkki, jossa kaksi paria voi puida samanaikaisesti; lisäksi oli 4 kpl kepakoita,
lyhytvartiset riihiharavat, pitkät riihiluudat, riihivälpät ja jyvälapiot sekä 4 paria varstoja.

Aitta

Museoalueella oleva aitta sijaitsi alun perin pappilan maalla. Aitta on rakennettu
1700-luvulla vilja-aitaksi. Museoalueelle aitta siirrettiin vuonna 1964. Aitta on
kaksikerroksinen hirsirakennus. Kooltaan se on 4 x 4 m. Aitta on rakennettu
lyhytnurkkaisen salvoskehikon päälle. Aitassa on pärekate. Rakennus on Ypäjän
alueella tyypillisesti ylöspäin levenevä. Ylöspäin levenevät seinät ovat olleet paremmin
suojattuna huonoja säitä vastaan. Tämä aitta on tyypiltään ns. etukattoinen aitta.
Etukatoksellista aittaa tavataan eniten Lounais-Suomessa ja se onkin tämän alueen
yleisin vilja-aittatyyppi.

Tuulimylly

Museon tuulimylly sijaitsi alun perin Ypäjänkylän Vanha-Seppälän tilan pellolla. Tuuli-
myllyn on rakentanut Frans Vanha-Seppälä. Se on rakennettu viimeistään 1870-luvulla,
mahdollisesti jo 1850-luvulla. Vanha-Seppälän perikunta lahjoitti tuulimyllyn kunnalle
käytettäväksi museotarkoituksiin. Se siirrettiin kunnan toimesta vuonna 1957 Perttulan
Honkalan mäelle, museoalueelta kirkolle vievän tien varteen. Kun museoaluetta haluttiin
kotiseutu- ja matkailulautakunnan toimesta laajentaa ja kehittää, haluttiin sinne lisää
rakennuksia lukkarin tuvan ja riihen lisäksi. Tuulimylly siirrettiin Honkalan mäeltä
museoalueelle vuonna 1964.

Museon tuulimylly on tyypiltään ns. harakkamylly. Siinä on hirsistä salvottu 5 x 5 metrin
kokoinen alaosa, jossa myllynkivet sijaitsevat. Mylly on täydessä käyttökunnossa.

Savusauna

Kotiseutu- ja matkailulautakunta piti tärkeänä saada museoalueelle ainakin aitan ja savu-
saunan. Savusauna museoalueelle saatiin Ypäjän Mannisten kylän Lehtimäen talosta.
Maire ja Yrjö Kannisto lahjoittivat 17.3.1965 allekirjoitetulla lahjakirjalla saunarakennuksen
Ypäjän kunnalle. Museoalueelle siirretty sauna on hirsirunkoinen savusauna, joka on
rakennettu 1880- tai 1890-luvulla. Saunarakennus on kooltaan 3 x 5 metriä. Siinä on
hirrestä tehty löylyhuone ja laudasta rakennettu porstua. Savusaunan siirto museo-
alueelle on toteutettu siten, että sauna on täydessä kylpykunnossa.

Laurilan torppa


Laurilan torppa

Museoalueelle etsittiin torppaa tai vastaavaa asuinrakennusta usean vuoden ajan.
Vuonna 1977 löytyi lopulta kaksikin sopivan tuntuista rakennusta; Säterin torppa
ja ns. Levomäen torppa, jota myöhemmin alettiin kutsua Laurilan torpaksi.

Matti ja Pentti Levomäki olivat halukkaita lahjoittamaan ns. Levomäen torpan
kotiseutumuseoalueelle siirrettäväksi. Museovirasto myönsi avustusta rakennuksen
siirrolle ja se siirrettiin vuonna 1978 museoalueelle.

Tämä museoalueelle siirretty rakennus tunnettiin nimellä ”Ville Heikkilä”, sen
omistaneen Heikkilän perheen mukaan.

Museoalueelle siirrettäessä rakennukselle vakiintui nimitys ”Levomäen torppa”.
Laurilan torppa –nimitystä alettiin käyttää myöhemmin, rakennushan oli sijainnut
Laurilan tilan maalla Ypäjänkylän Katinhännässä. Museoalueelle siirretty asuin-
rakennus koostuu kahdesta eriaikaisesta tuvasta. Tutkimusten mukaan entinen
savutupa on peräisin 1700-luvun lopusta. Tähän savutupaan on 1800-luvun loppu-
puolella liitetty pieni tupa, jonka salvoskehikot ovat savutupaa kapeammat.

Museon torpparakennus kuvastaa ypäjäläisen asuinrakennuksen kehittymistä
savutuvasta uloslämpiäväksi asumukseksi. Tämä oli museolle siirtämisen
aikoihin tiettävästi vanhin Ypäjällä säilynyt tämän tyyppinen asumus.

YPÄJÄN KOTISEUTUMUSEO

Lukkarin tupa

Kuvassa Lukkarintupa

Sunnuntaina 8.1. kello 12 alkaen kotiseutumuseolla papusoppaa ja kahvia.  Avataan yhdessä Suomi100-tapahtumat myös Ypäjällä! Tervetuloa!

 

Museon aukioloajat

Ypäjän kotiseutumuseo on avoinna kesäisin Ypäjän Musiikkiteatterin esitys-
päivinä, jolloin museo avataan tuntia ennen esitystä. Vuonna 2017 aukiolopäivät ovat

14.6.-8.7.  (ei juhannuksena 24.-26.6.)

sekä Pertun päivien aikaan 18.-20.8.

Museo on avoinna sopimuksesta ryhmille.

Tiedustelut: Ypäjän kulttuuritoimi, puh. (02) 7626 5268 tai 050 5626301

 

 

Museon vaiheita

Ypäjän kunnan kotiseutumuseo sijaitsee Ypäjän Perttulan kylässä noin 1 km
Ypäjän keskustasta Ypäjänkylän suuntaan. Kotiseutumuseon alueelle on vuosien
kuluessa siirretty rakennuksia eri puolilta Ypäjää. Ainoastaan ns. Pappilan vanha
paririihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Ensimmäinen rakennus, niin sanottu
lukkarin puustelli, siirrettiin alueelle jo vuonna 1941. Varsinainen museotoiminta
alueella käynnistyi kuitenkin vasta vuonna 1966.

Lukkarintupa

Lukkarinpuustelliksi tai pitäjäntuvaksi kutsuttu rakennus sijaitsi alun perin
Perttulan (Ypäjän) seurakunnan vuonna 1798 rakennetun puukirkon vieressä.
Lukkarintuvan viimeiset varsinaiset asukkaat olivat lukkari Claes Löfroos ja
hänen vaimonsa Amalia Löfroos. Lukkari Löfroos oli hyvin värikäs ja moni-
taitoinen henkilö. Hän osallistui lukkarin toimensa ohella myös yhteiskunnal-
lisiin luottamustoimiin. Kanttorilassa pidettiin Perttulan pitäjän- ja kunnan-
kokouksia sekä kirkollisia kokouksia. Siellä suoritettiin myös ruumiinavauksia
piirilääkärin toimesta. Löfroos oli tunnettu myös parantamistaidoistaan. Hän
lastoitti mm. kansallisen suurmiehemme Elias Lönnrotin poikki menneen jalan
Perttulan Nokkalan kestikievarissa. Lönnrot oli tuolloin vuonna 1870 matkalla
Loimaalle.

Lukkarin puustelli on pieni; asuinosan mitat ovat 6,6 X 8,7 m. Rakennuksessa
on kaksi huonetta; pieni kamari ja hieman suurempi tupa. Lukkarin tuvassa
vanhaa pitäjäntuvan aikaista kalustoa ovat seinänvieripenkki, permanto-
kaappi
ja ikkunan vieressä oleva pöytä. Tuvan vasemmassa peränurkassa
on erittäin komea avotakkamuuri. Muurin vieressä on permantokaappi.
Avotakkamuurin vasemmalla puolella on lautashyllykkö monine puulauta-
sineen ja kehloineen. Tuvan vasemmassa nurkassa on kahden maattava
tolppasänky. Sängyssä on tavanmukaiset vuodevaatteet kuten olkimatrassi,
rokkaraanu, pitkätyyny, valkoinen raiti ja sarssitäkki. Tuvan erikoisuus on
oikeanpuoleisella sivuseinällä oleva kuntakokouskuulutus.Lukkarin tuvan
yhteydessä on myös pieni kamari, joka on alun perin ollut lukkarin asunto.
Kamarissa on pystymuuri, joka oli paikkakunnalla tuohon aikaan tyypillinen.
Muuta kalustoa on mm. sohvasänky vuodevaatteineen, vierassänky, lukkari
Löfroosin tekemä nakkilalaismallinen keinutuoli ja raamattuteline. Heti oven
oikealla puolella sisään tultaessa on Löfroosin perheen vaatearkku. Tämän arkun
päällä istuivat pitäjänkokousten aikana ruotuvaivaiset sekä pitäjänkokoukselta
avustusta anoneet köyhät ihmiset.

Vuonna 1991 valmistettiin lukkaria ja hänen vaimoaan esittävät luonnollisen
kokoiset nuket elävöittämään lukkarinkamarin sisustusta.

Riihi

Museoalueen suurin rakennus on ns. pappilan paririihi. Vuonna 1896 rakennettu
riihi sijaitsee alkuperäisellä paikallaan. Riihi on suurikokoinen. Sen pituus on
25,2 m ja leveys 14,5 m. Tämä riihi ei edusta Ypäjän maataloissa tavallista
riihityyppiä. Rakennuksen molemmissa päissä on riihihuone. Kyseessä on toisin
sanoen ns. paririihi. Riihien välissä on luuva, luha eli puintihuone, edessä lakka
eli katos sekä takana pahnalato. Paririihessä voitiin puida nopeasti suuriakin määriä
viljaa.

Ypäjän kotiseutumuseon riihen erikoisuutena on se, että viljankuivaushuoneiden
lämmitys tapahtuu rakennuksen ulkopuolelta. Kiukaat on sijoitettu riihen pääty-
seinän viereen. Molemmissa päädyissä on puinen koppi, jonka kautta pääsee
lämmittämään kiuasta.

Toiseen riihihuoneeseen on rakennettu 1920-luvulla viljan kuivauslava. Tuohon
aikaan vilja puitiin jo puimakoneella ja jyvät kuivattiin puinnin jälkeen tämän lavan päällä.

Kun riihessä puitiin käsivoimin, oli käytössä seuraavanlainen työvälineistö: Rukiin-
tappohäkki, jossa kaksi paria voi puida samanaikaisesti; lisäksi oli 4 kpl kepakoita,
lyhytvartiset riihiharavat, pitkät riihiluudat, riihivälpät ja jyvälapiot sekä 4 paria varstoja.

Aitta

Museoalueella oleva aitta sijaitsi alun perin pappilan maalla. Aitta on rakennettu
1700-luvulla vilja-aitaksi. Museoalueelle aitta siirrettiin vuonna 1964. Aitta on
kaksikerroksinen hirsirakennus. Kooltaan se on 4 x 4 m. Aitta on rakennettu
lyhytnurkkaisen salvoskehikon päälle. Aitassa on pärekate. Rakennus on Ypäjän
alueella tyypillisesti ylöspäin levenevä. Ylöspäin levenevät seinät ovat olleet paremmin
suojattuna huonoja säitä vastaan. Tämä aitta on tyypiltään ns. etukattoinen aitta.
Etukatoksellista aittaa tavataan eniten Lounais-Suomessa ja se onkin tämän alueen
yleisin vilja-aittatyyppi.

Tuulimylly

Museon tuulimylly sijaitsi alun perin Ypäjänkylän Vanha-Seppälän tilan pellolla. Tuuli-
myllyn on rakentanut Frans Vanha-Seppälä. Se on rakennettu viimeistään 1870-luvulla,
mahdollisesti jo 1850-luvulla. Vanha-Seppälän perikunta lahjoitti tuulimyllyn kunnalle
käytettäväksi museotarkoituksiin. Se siirrettiin kunnan toimesta vuonna 1957 Perttulan
Honkalan mäelle, museoalueelta kirkolle vievän tien varteen. Kun museoaluetta haluttiin
kotiseutu- ja matkailulautakunnan toimesta laajentaa ja kehittää, haluttiin sinne lisää
rakennuksia lukkarin tuvan ja riihen lisäksi. Tuulimylly siirrettiin Honkalan mäeltä
museoalueelle vuonna 1964.

Museon tuulimylly on tyypiltään ns. harakkamylly. Siinä on hirsistä salvottu 5 x 5 metrin
kokoinen alaosa, jossa myllynkivet sijaitsevat. Mylly on täydessä käyttökunnossa.

Savusauna

Kotiseutu- ja matkailulautakunta piti tärkeänä saada museoalueelle ainakin aitan ja savu-
saunan. Savusauna museoalueelle saatiin Ypäjän Mannisten kylän Lehtimäen talosta.
Maire ja Yrjö Kannisto lahjoittivat 17.3.1965 allekirjoitetulla lahjakirjalla saunarakennuksen
Ypäjän kunnalle. Museoalueelle siirretty sauna on hirsirunkoinen savusauna, joka on
rakennettu 1880- tai 1890-luvulla. Saunarakennus on kooltaan 3 x 5 metriä. Siinä on
hirrestä tehty löylyhuone ja laudasta rakennettu porstua. Savusaunan siirto museo-
alueelle on toteutettu siten, että sauna on täydessä kylpykunnossa.

Laurilan torppa


Laurilan torppa

Museoalueelle etsittiin torppaa tai vastaavaa asuinrakennusta usean vuoden ajan.
Vuonna 1977 löytyi lopulta kaksikin sopivan tuntuista rakennusta; Säterin torppa
ja ns. Levomäen torppa, jota myöhemmin alettiin kutsua Laurilan torpaksi.

Matti ja Pentti Levomäki olivat halukkaita lahjoittamaan ns. Levomäen torpan
kotiseutumuseoalueelle siirrettäväksi. Museovirasto myönsi avustusta rakennuksen
siirrolle ja se siirrettiin vuonna 1978 museoalueelle.

Tämä museoalueelle siirretty rakennus tunnettiin nimellä ”Ville Heikkilä”, sen
omistaneen Heikkilän perheen mukaan.

Museoalueelle siirrettäessä rakennukselle vakiintui nimitys ”Levomäen torppa”.
Laurilan torppa –nimitystä alettiin käyttää myöhemmin, rakennushan oli sijainnut
Laurilan tilan maalla Ypäjänkylän Katinhännässä. Museoalueelle siirretty asuin-
rakennus koostuu kahdesta eriaikaisesta tuvasta. Tutkimusten mukaan entinen
savutupa on peräisin 1700-luvun lopusta. Tähän savutupaan on 1800-luvun loppu-
puolella liitetty pieni tupa, jonka salvoskehikot ovat savutupaa kapeammat.

Museon torpparakennus kuvastaa ypäjäläisen asuinrakennuksen kehittymistä
savutuvasta uloslämpiäväksi asumukseksi. Tämä oli museolle siirtämisen
aikoihin tiettävästi vanhin Ypäjällä säilynyt tämän tyyppinen asumus.

Löydä meidät

Ypaja

Perttulantie 20, 32100 Ypäjä | Puhelin: (02) 7626 500 | Sähköposti: kunta@ypaja.fi

powered by eMedia